Lara syö hyvin pieniä annooksia ja usein. Itseasiassa se on lakkaamatta pyytämässä lisää ruokaa. Herään pari kertaa yössä antamaan Laralle raksuja - raksurasia on tyynyni vieressä ja Lara komentaa kun haluaa syödä. Ikävä kyllä meillä ei voi pitää ruokaa jatkuvasti saatavilla, sillä pojat, Hanibal ja Attila ovat myös omasta mielestään hyvin tiineinä ja tarvitsevat ruokaa siinä missä Larakin. Pojat ovat kyltymättömiä ahmatteja penturuuan edessä.

Iltaisin mamma tulee kovasti syliin hyvänäpidettäväksi ja sillloin saan shiatsu-hierontaa by Laran pennut kun pienet pistävät menemään masussa. Sileän turkin läpi näkyy hyvin kuin pennut liikkuvat.

Pentulaatikko on saanut emon hyväksynnän ja Lara käykin iltaisin ahkerasti sisustamassa "lastenhuonetta" ja tekemässä pesää pennuille.

Laran esikoisen, Haltian mamman avustuksella saatiin tuoreita masukuvia.

Tulossa voi olla marmoreita tai ruskeatäplikkäitä, myös lumivärit ovat mahdollisia, iskä-Masi kun kantaa lumen ja on itse marmori. Larasta ei voida olla varmoja kantaako naamion ja marmorin vai ei. muutaman viikon kuluttua olemme sitten viisaampia.

Emo voi hyvin, ruoka maistuu ja paino kohoaa. Punnitsin Laran sunnuntaina 24.11, Olin ollut viikonlopun Turokin näyttelyssä assaroimassa ja näytti siltä, että Lara olisi vallan hurjasti kasvattanut vatsaansa parissa päivässä. Edelliseen punnitukseen painoa olikin kertynyt mukavasti yli 200 g. Kokonaislisäystä on tullut jo yli 600 g lokakuisista treffeistä.

Paitsi emoksi, Lara on mahdollisesti tulossa mummuksi, kypsässä kolmen vuoden iässä. Laran tytär Bea on astutettu kaksi viikkoa sitten ja pitää nyt vielä jonkin aikaa jännityksessä tärppäsikö. Peukut pystyssä Bealle!

Hannibalilla on The Nenä. Erehtymättömän tarkasti se havaitsee milloin viihdytysjoukkoja tarvitaan. Hannibal on kasvattajansa sanoilla ilmaistuna melkonen tryffelinetsijä. Jo muutama päivä sitten, lauantaina Hannibal alkoi kokeilla onneaan. Vielä sunnuntainakin vastaanotto oli hieman .... nihkeä. Maanantai-iltana alkoivat osat vaihtua, saalistajasta alkoi tulla saalis ja keskiviikkoon mennessä sekä Hannibal ja Attila ovat saaneet leikkiä kollia ihan tarpeekseen.

Torstaina Lara pääsee tapaamaan Masia, tampesterilaista tosikollia, josta toivottavasti tulee Laran toisten pentujen isä!

Tässä Lara valokuvaaja Keijo Penttisen ikuistamana

Kesäinen suomen luonto, pörriäisiä jahdattaviksi, puita kiivettäviksi, heinikkoa kahlattavaksi, kaislikoa suhistettavaksi, aurinkoinen terassi ilmakylpyjä varten ja tietysti mökki uuninpankoineen unipaikaksi kissoille ja niiden palvelijoille. Voiko sitä kissa muuta toivoa kesälomareissulta. No eipä juuri voi.

Ja kun palvelijoiden mieltä huojentaa vielä se erittäin tärkeä seikka, että tätä kesäparatiisia ympäröi vesi kaikilta nurkiltaan eikä bengalikissa vaikka fiksu otus onkin vielä ole sentään soutamaan oppinut (Lara kommentoi että kyllä hän muuten, mutta kun tuo tassuväli ei oikein riitä airojen käsittelyyn). Pikkuinen saari jossa pikkuinen mökki, ei petoeläimiä (jos kissoja itseään ei lasketa ja hyttysiä), ei autoja.

Yksi asia on kuitenkin aina varma, Suomen kesästä kun puhutaan, sään epävakaisuuteen voi aina luottaa. Viikon aikana kävi selväksi sekin, että ei ole tehty sokerista bengali. Mahanalukset märkinä ja tassut kuraisina sitä saavuttiin eräältäkin tutkimusmatkalta. Pieni sadekkaan ei haittaa, tiivis silkkinen turkki pitää hyvin vettä, ravistus vain ja turkki on kuiva taas.

Hannibal seikkailulla

Tutustuminen lomasaareen kävi kissakolmikolta varsin vauhdikkaasti. Jo ensimmäisenä iltana Lara ja Attila ottivat haltuun rantakaislikon ja mökin lähinurkat. Hannibal tutustui ensin mökkiin ja aloitti varsinaiset tutkimusmatkansa sitten seuraavan päivän puolella. Kaupunkilaiskissoilla riitti hämmästeltävää ja hirsimökki parvineen ja kattoparruineen oli varsinainen temppurata ihan jo sellasienaan. Noloa tunustaa, mutta isot pojat jäivät surkeasti lattiatasoon miukumaan kun Lara ja ihmispalvelijat kiipesivät makuuparvelle nukkumaan. Eihän siinä muu auttanut kun miespalvelijan ottaa patjansa ja laskeutua alatasoon orpojen "pikku"poikien seuraksi. Ensimmäinen aamu mökillä alkoikin tikkaiden nousuharjoituksilla. Vaikka alku olikin hieman kankea, oppivat kaikki karvakaverit hieman liiankin hyvin kiipeilemään ja hyppimään pitkin kattorakenteita. Se laittaa palvelijan pumpun sytkäyttämään muutaman ylimääräisen lyönnin kun kattikolona pakittelee, pyörähtelee ja suorittaa aamupesuaan 3,5 metrin korkeudessa pyöreän kattohirren päällä. Kun siellä ryhdyttiin painiksi pistämään, oli erotuomarin puututtava peliin, ihan oman mielenterveytensä nimissä. Ainoa tulos tästä puuttumisesta oli kuitenkin se, että kolmet viatonta karvanaamaa tuijotti ihmetyksestä pyörein silmin että mitä tuo NYT keuhkoaa, kaksi tassua ja häntä riittää mainiosti tarvittavan balanssin säilyttämiseen.

Laran tyylinäytteitä tasapainoilussa

Kaikenkaikkiaan kissakolmikko käytti saaren ja mökin tarjoamia seikkailumahdollisuuksia hyödykseen täysimääräisesti ja nautti koko rahan edestä. Kaunis saari ja huolella hoidettu mökki tarjosivat toki meille ihmisillekkin antoisan lomaviikon. Sauna lämpeni ahkerasti ja grilli oli kovassa käytössä.

                          Attila kirmailee heinikossa

Paluu kaupunkiin onnistui kissoilta ototettuakin paremmin, koti taitaa olla kuitenkin näille se paras paikka maailmassa. Tai sitten se on kuten olen arvellutkin, kissoillemme koti on siellä missä oma perhe on!